5. SUOMEN SUURIRUHTINASKUNTA
-Siirtyminen Ruotsista Venäjän valtaan aiheutti monia merkittäviä muutoksia
-Paikallistasolla muutoksen hitaampia
-Paikallistasolla muutoksen hitaampia
Liittyminen Venäjään
-Porvoon valtiopäivät 1809 täyttivät uusien vallanpitäjien ja neljän säädyn odotukset
-Keisarin viittauksen voimassa olevaan perustuslakiin Suomen oikeusoppineet tulkinneet valtiosopimukseksi ja Suomen viralliseksi tunnustamiseksi, etenkin kun keisarin valtiopäivien päättäjäisissä pitämä puhe sisälsi hyväntahtoisen muotoilun: Suomen kansa on kohotettu kansakuntien joukkoon"
-Keisarin tarkoituksesta riippumatta liittäminen Venäjään merkitsi, että uudet java nhat keskusvallat tunnustivat ensi kertaa ulkoiset rajat ja hallinnollisen aseman erillisenä suuriruhtinaskuntana
-Venäjällä keskushallituskulttuuri puuttui, joten keisari ja neuvonantajansa kreivi Mihail Speranski eivät nähneet syytä hävittää valloitetusta Suomesta Ruotsin-aikaisia yhteiskuntarakenteita
-Aleksanteri I ei halunnut antaa suuriruhtinaskunnalleen erillistä autonomista asemaa kasvavassa imperiumissa, minkä voi päätellä hänen Haminan 1809 rauhansopimuksen arvonimiluettelostaan
-Kun Sprengtporten 12/1808 valittiin kenraalikuvernööriksi, hän laati esityksen hallituskonseljista, joka selkeästi hänen oman virastonsa alainen
-Ohjesäännön laati Porvoon valtiopäivien alla Turun piispan Jakob Tengströmin johtama suomalainen komitea, ja siinä näkyi vaikutusvaltaisen ministeri Mihail Speranskin kynän jälki
-kenraalikuvernöörien toimintavapautta rajoitettiin esim. kenraalikuvernööril ei saanut äänestysoikeutta siviiliasioihin
-Hän sai silti liittää lausuntonsa esityksiin, jota tehostettiin 1812 kenraalikuvernööriviraston ohjesäännöllä
-Ei ollut tavatonta, että keisarikunnan valloittamia alueita hallittiin esittelemällä niiden asiat keisarille
-Perustettiin joukko uusia virastoja, ja 3/1812 keisari päätti suuriruhtinaskunnan päkaupungin siirtämisestä Turusta Helsinkiin, jonka sijainnista Viaporin lähellä oli strategista etua
-Kevät 1812: keisari Aleksanteri ja Ruotsin kruununperijä Kaarle Juhana solmivat keskenään salaisen Napoleonin vastaisen liiton
-Keisarin viittauksen voimassa olevaan perustuslakiin Suomen oikeusoppineet tulkinneet valtiosopimukseksi ja Suomen viralliseksi tunnustamiseksi, etenkin kun keisarin valtiopäivien päättäjäisissä pitämä puhe sisälsi hyväntahtoisen muotoilun: Suomen kansa on kohotettu kansakuntien joukkoon"
-Keisarin tarkoituksesta riippumatta liittäminen Venäjään merkitsi, että uudet java nhat keskusvallat tunnustivat ensi kertaa ulkoiset rajat ja hallinnollisen aseman erillisenä suuriruhtinaskuntana
-Venäjällä keskushallituskulttuuri puuttui, joten keisari ja neuvonantajansa kreivi Mihail Speranski eivät nähneet syytä hävittää valloitetusta Suomesta Ruotsin-aikaisia yhteiskuntarakenteita
-Aleksanteri I ei halunnut antaa suuriruhtinaskunnalleen erillistä autonomista asemaa kasvavassa imperiumissa, minkä voi päätellä hänen Haminan 1809 rauhansopimuksen arvonimiluettelostaan
-Kun Sprengtporten 12/1808 valittiin kenraalikuvernööriksi, hän laati esityksen hallituskonseljista, joka selkeästi hänen oman virastonsa alainen
-Ohjesäännön laati Porvoon valtiopäivien alla Turun piispan Jakob Tengströmin johtama suomalainen komitea, ja siinä näkyi vaikutusvaltaisen ministeri Mihail Speranskin kynän jälki
-kenraalikuvernöörien toimintavapautta rajoitettiin esim. kenraalikuvernööril ei saanut äänestysoikeutta siviiliasioihin
-Hän sai silti liittää lausuntonsa esityksiin, jota tehostettiin 1812 kenraalikuvernööriviraston ohjesäännöllä
-Ei ollut tavatonta, että keisarikunnan valloittamia alueita hallittiin esittelemällä niiden asiat keisarille
-Perustettiin joukko uusia virastoja, ja 3/1812 keisari päätti suuriruhtinaskunnan päkaupungin siirtämisestä Turusta Helsinkiin, jonka sijainnista Viaporin lähellä oli strategista etua
-Kevät 1812: keisari Aleksanteri ja Ruotsin kruununperijä Kaarle Juhana solmivat keskenään salaisen Napoleonin vastaisen liiton
Keisarillisia korostuksia
-Ruotsista eroamisesta oli etua Ruotsille ja Suomelle
-Helsinki muutettiin arkitehtuurisesti Pietarin pienoismalliksi
-Ehrenström ja Engel osoittautuivat onnistuneeksi parivaljakoksi
-Kasupungin uusi ydinkeskusta kohosi Senaatintorin ympärille
-1851 Engelin empirekaupunki muuten valmis
-Kielimuurista kehittyi myöhemmin ratkaiseva este Venäjän yhtenäistämispyrkimyksille, mutta muuten Suomi sai Euroopan oloissa poikkeuksellisen uskolisen virkamieskunnan
-Suomen uskollisuus johtui sisäisen liikkumavaran tavoittelusta ja siitä, että säätyläiset paljolti virkamies- ja upseerieliittiä, jolla ei ollut maaomaisuuksia, kuten Itä-Euroopan yläluokalla
-Keisarivaltaa toteltiin myös siitä syystä, että viranomaiset tiukensivat imperiumin akateemisen nuorison valvontaa kumouksellisten aatteiden pelon takia
-Divisioona piti majoittaa etelääm, joten ryhdyttiin laajoihin kasarminrakennustalkoisiin
-Venäjään liityttäessä purettiin Ruotsin-aikainen ruotujakolaitos, ja talonpoikien pakollinen sotamiehenpito korvattiin veroilla
-Suomen aatelissukujen sotilasperinteitä vaalittiin Venäjänaikaan perustamalla oma kadettikoulu, joka siirrettiin 1819 Haminaan
Pitkät jäähyväiset
-Tunnettu sanomalehtimies August Schaumann kuvaili muistelmissan, miten nuoruudessaan 1830 Venäjään sulautumisen oletettiin jatkuvan
-Porvoon valtiopäivillä 1809 keisari Aleksanteri ilmoitti, että suuriruhtinaskunta vapautui velvollisuudesta siirtää verotulonsa valtakunnan yhteiseen kassaan
-Suuriruhtinaskunnan tulli-, raha- ja vientipolitiikan suunnitelivat Venäjän viranomaiset
-Suomen sisätaloudesta huolehti itsenäinen senaatin talousosasto
-1809 eron jälkeen ruotsinkauppa jatkui runsaana
-Tullien normalisoinnissa luovuttiin lopullisesti kahden valuutan järjestelmästä, joka oli säilynyt vain vilkkaan Itämerikaupan vuoksi
-Raharealisaatio (etelän riikintaalarien vaihto hopearuplaan) paransi huomattavasti senaatin mahdollisuuksia talous- ja rahapolitiikan harjoittamiseen
-Valtion aloitteellisuus yksi ratkaisu siihen ,että maasta puuttui yksityisiä pääomia teollisuuselinkeinojen hja taloudellisen kasvun vauhdittamiseen
-Raudantuotanto ja tekstiiliteollisuus juurtui Pietarin läheisyyden ansiosta
-Maan viidestä suurimmasta teollisuusyrityksestä kolme 1845 Venäjän kapitalistien omistamia
-Maaseudun arkea leimasivat jatkuvuus ja muutos, koska kiihtyvä kaupungistuminen lisäsi kotieläintuotteiden kysyntää
Herätys, kansa!
-Missä määrin koimme itsemme kansakunnaksi 1810? Venäjään liittyminen toi näkyviä muutoksia julkiseen elämään, mutta tulkittiinko ne Suomen kansallishengen ilmentymiksi?
-"Ruotsalaisia emme enää ole-venäläisiksi emme tahdo tulla-olkaamme suomalaisia" turkulaisen A. I. Arwidssonin suusta
-Keisarin kehotus väestöä suomalaisina oli poliittinen, eik se liittynyt millään tavalla kielioloihin
-Renvall suosi 1500 Raamatun suomentajan Agricolan tavoin länsi-Suomen murretta, joka levisi laajimmalle ja sisälsi runsaasti ruotsalaisia lainasanoja
-On oireellista että Gottlund ilmaisi kansanrunouden ruotsiksi
-Kansallista herätystä ajoivat kulttuuripiirit, jotka eivät käyttäneet suomea aktiivisesti, vaan ihailivat suomea ja vakuuttuivat sen kansansielusta
-Saksan humanistien mielenkiinto kansankulttuuria kohtaan innoitti tiedemiehiä, kuten Porthania, jo 1790, mutta vasta 1821 ymmärrettiin vakavasti, että kansankielestä saattoi tulla poliittinen kiistakapula
-Saadakseen äänensä kuuluville Suomen nationalismin edustajien oli vältettävä Venäjän arvostelua ja ripoteltava keisarin uskollisuusvakuutuksia
-Johan Ludvig Runeberg debytoi kansallisromanttisena runoilijana 1830
-Elias Lönrotista tuli Suomen kansanrunouden merkittävä hahmo hänen julkaistuaan Kalevalan
-1841 mennessä ajatus Suomesta erillisenä kansakuntana alkoi saada kantavuutta sivistyneistössä
-Useimmat Snellmannin kanssa yhtä mieltä siitä, että oli toivottavaa ja välttämätöntä, että julkinen elämä olisi suomenkielistä
-Aikalaiset olivat tietoisia Snellmanin näkemyksen kumouksellisuudesta
-"Ruotsalaisia emme enää ole-venäläisiksi emme tahdo tulla-olkaamme suomalaisia" turkulaisen A. I. Arwidssonin suusta
-Keisarin kehotus väestöä suomalaisina oli poliittinen, eik se liittynyt millään tavalla kielioloihin
-Renvall suosi 1500 Raamatun suomentajan Agricolan tavoin länsi-Suomen murretta, joka levisi laajimmalle ja sisälsi runsaasti ruotsalaisia lainasanoja
-On oireellista että Gottlund ilmaisi kansanrunouden ruotsiksi
-Kansallista herätystä ajoivat kulttuuripiirit, jotka eivät käyttäneet suomea aktiivisesti, vaan ihailivat suomea ja vakuuttuivat sen kansansielusta
-Saksan humanistien mielenkiinto kansankulttuuria kohtaan innoitti tiedemiehiä, kuten Porthania, jo 1790, mutta vasta 1821 ymmärrettiin vakavasti, että kansankielestä saattoi tulla poliittinen kiistakapula
-Saadakseen äänensä kuuluville Suomen nationalismin edustajien oli vältettävä Venäjän arvostelua ja ripoteltava keisarin uskollisuusvakuutuksia
-Johan Ludvig Runeberg debytoi kansallisromanttisena runoilijana 1830
-Elias Lönrotista tuli Suomen kansanrunouden merkittävä hahmo hänen julkaistuaan Kalevalan
-1841 mennessä ajatus Suomesta erillisenä kansakuntana alkoi saada kantavuutta sivistyneistössä
-Useimmat Snellmannin kanssa yhtä mieltä siitä, että oli toivottavaa ja välttämätöntä, että julkinen elämä olisi suomenkielistä
-Aikalaiset olivat tietoisia Snellmanin näkemyksen kumouksellisuudesta
Krimin sota
-Viranomaiset ymmärsivät Snellmanin työn merkityksen: 1846 Saima lakkautettiin
-Tunnetuin toisinajattelijoiden keskustelu käytiin 1838-1843, joka koski valtio-oikeudellista asemaa Venäjässä
-Tarinoita on kutsuttu isänmaallisuuden perusteksteiksi, koska Vänrikki Stoolin tarinat nosti vaikuttavasti esiin suomalaisten stoalaisen sankaruuden
-Maamme-laulu Suomessa vaikuttaneen saksalaissäveljtätäjän Frederik Paciuksen käsialaa, ja se oli romanttinen
-Kun viranomaiset keväällä 1848 rohkaisivat opiskelijoita laulamaan Maamme-laulua, se ei johtunut Runebergin tekstistä, vaan estää heitä laulamasta Marseljeesia ja muita kumouslauluja
-Kritiikki Venäjän vanhoillisuudesta oli osittain totta; seuraavana vuonna Euroopan vallankumouksia tukahdutti nimenomaan Nikolai I, joka 1825 lähtien hallinnut rautaisella kädellä
-Suomeksi sai julkaista vain uskonto- ja talouskirjallisuutta. Tarkoituksena oli estää vallankumousten aatteiden leviäminen maaseudulla, missä nopea väestönkasvu ja yhteiskunnan ristiriidat ruokkivat poliittisia herätysliikkeitä
-Keski-Euroopan suurvaltapoliittiset ja ideologiset mullistukset vaikuttivat viiveellä, ja samoin vaikuttivat myös ne päätelmät, joita keisari Pietarissa vastustajineen tekivät
-Lännen päätöksen hyökätä Venäjään myös Itämerellä saneli sama logiikka, joka oli ohjannut Ruotsin idässä käymiä hyökkäyssotia; kahden rintaman sota pakotti Venäjän jakamaan armeijansa
-Venäjän pelot Suomen separitismista osoittautuivat aiheettomiksi
-Venäjää kritisoivien piirien aikaan sodan lopputulos oli selvä; Venäjän tappio
-Länsijoukot valtasivat päätapahtumapaikan, Venäjän Sevastopolin linnoituksen Krimillä
Kommentit
Lähetä kommentti